7 - Toimitus kuin disco

Keväinen tai lähes kesäinen sää, uuden sanomalehden ilmestyminen, huhtikuun Olén kansien painopäivä sekä sähköongelmia toimituksessa. Niitä piti tämä viikko sisällään. Otetaan tarkempi katsaus tapahtumiin!

Maanantaina oli jälleen tiistaina ilmestyneen SE:n painopäivä. Päivän mittaan lehteen tulevien mainosten check-listimme lyheni raksi raksilta. Muutamia mainosmateriaaleja saapui jälleen erittäin viimetipassa, kuten tavallista. Kaikki kuitenkin ehtivät jälleen lehteen. Itse muokkailin vielä maanantain aikana muutamankin mainoksen, tai paremminkin ilmoituksen tietoja aikaisemmalle mainospohjalle. Jokaista mainosta ei sentään siis suunnitella ja tehdä joka kerta alusta alkaen uudelleen. Tässä seuraavaksi muutama lehteen tulleista töistäni.

Uusimman SE:n kansi näyttää tältä. Vasemmanpuoleinen Monipalvelun mainos on minun käsialaani.

Tämänkin lehden Ópticas Avenidan koko sivun mainos on minun tekosiani.

Tässä esimerkki ilmoituksesta, jonka pohja on sama kuin jo aiemmissa lehdissä. Ainoastaan tekstiä ja sen asettelua on päivitetty ja hiottu.

Tiistai-aamuna ohjelmassa oli jälleen kahden viikon takaiseen tapaan lehdenjakokierros nokkakärryjen kanssa. Tälläkin kertaa lehdet menivät kuin kuumille kiville, Los Bolichesin kaupunginosassa myös yksi sattumalta ohi kävellyt ja kantamukseni huomannut suomalainen pysäytti minut ja pyysi paria lehteä. Sanoi ottavansa itselleen sekä vievänsä tuttavalleen. Loppupäivän agendana oli koko sivun kokoisen mainoksen teko tulevaan Olé-lehteen, sekä pieni toimituspalaveri tulevista sanomalehdistä.

Viikon puolivälissä alkoi lopulta koko loppuviikon kestänyt sähkörulianssi toimituksessa. Ilmeni mysteerillinen ongelma, jossa koko toimiston sähköt katkesivat aina välillä sekunniksi-pariksi itsestään, täysin sattumanvaraisina aikoina. Ikään kuin sulakkeet olisivat paukkuneet. Toimituksessa on toki oma sähkö- ja sulaketaulunsa, mutta sulakkeiden menemisestä ei ollut tässä kyse. Sähköt räpsähtelivät aina itsestään takaisin päälle. Kävi myös ilmi, että kenelläkään muulla ihmisellä toimituksen naapurissa ongelmaa ei ollut. Ei yläkerrassa, seinänaapurissa tai kadun toisella puolellakaan. Keskiviikkoaamuna paikalla kävi myös pikaisesti sähkömies, joka ei osannut auttaa ongelmassa. Discon jatkuessa, iltapäivän puolella paikalle saapui kaksi uutta sähkömiestä, jotka eivät lopulta hekään löytäneet ratkaisua mysteeriin. Pääepäilymme oli jo keskiviikkona, että ongelma johtui jollakin tapaa talomme takana olevasta rakennustyömaasta, jolla kivisirkkelit ja katuporat ovat jyskyttäneet nyt pari viikkoa. Varmuutta ei vielä kuitenkaan saatu.

Oman läppärini akku alkoi käydä kahden jälkeen iltapäivällä vähiin, joten päätin siirtyä etäkonttorille jatkamaan työntekoa tekoa muiden tapaan — grafiikkaa syntyy myös toimiston ulkopuolella. Torstaina muut pitivät etäpäivän, mutta minä saavuin aamulla asiakaspalvelijamme Marian seuraksi täysiksi ladattujen akkujen kera. Päivän aikana sähköt jälleen räpsähtelivät monta kymmentä kertaa, mutta eivät silti niin pahasti kuin edellispäivänä. Omalla työlistallani oli torstaina jälleen mm. koko sivun kokoinen mainos tulevaan Olé-lehteen.

Perjantaiksi koko tiimimme saapui toimitukseen, oli huhtikuun Olén kansien painopäivä. Verkkovirtaa käyttäviin PC-koneisiin oli hankittu toimivat "akut", jotka tarjosivat niille virtaa pienten sähkökatkoksien ajaksi. Ohjelmat ja koneet eivät siis sammahtaneet aina blackoutin iskiessä. Omiin töihini kuului perjantaina mm. lukijakysymysaukeaman taitto, kahden mainoksen viimeistely sekä jo valmiiksi taitettujen sivujen oikolueskelu. Lehden kannet saatiin lopulta lähetettyä onnistuneesti painettaviksi, viikon kommelluksista huolimatta.

Samoihin aikoihin iltapäivällä kadulle saapui sähkölaitoksen väkeä, jotka yrittivät nyt vuorostaan korjata sähkövikaa. He availivat kaivonkansien näköisiä luukkuja ja tarkastelivat kadun alapuolella kulkevia sähkölinjoja. Vielä perjantaina emme saaneet kovin syväluotaavaa katsausta siitä, korjaantuiko välkehtiminen heidän kytkentöjen hypistelyllään, sillä he saivat hommansa valmiiksi vain hetkeä ennen toimituksen sulkeutumista. Huomenna sekin asia selviää.

Nyt viikonloppuna sää on ollut aivan upea. Lauantaina oli viikon lämpimin päivä ja mittarit nousivat laajalti koko Costa del Solilla varjossa 30 asteen tuntumaan. Kannoin jo perjantaina töiden jälkeen terassipöytämme parvekkeelle ja nyt molempina viikonlopun päivinä olen juonut aamukahvit aamuauringossa. Se nipistää jo kasvoja ihanasti — yksi saapuvan Aurinkorannikon kesän merkeistä. Ilmassa pitkään ollut talven pieni "kirpeys" on myös jo pitkälti poissa ja kesän kosteus tekee tuloaan. Tänään sunnuntaina ajelimme Gibraltarin suuntaan, Esteponan kaupunkiin päiväkävelylle. Paikka on tunnettu erittäin vehreänä ja kauniina, pienenä kaupunkina, josta löytyy myös sympaattinen vanhakaupunki. Pakko myös erikseen mainita, kuinka rantakadulla café con lecheä hörppiessäni näin rantavedessä kaksi delfiiniä. Tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun näen rannikolla omin silmin luonnossa eläviä delfiinejä. Ei varmasti viimeinen. Näyn havaitsi myös moni muu, sillä rannoilla riitti tänään väkeä, niin Esteponassa kuin pitkin koko rannikkoa. Ensimmäinen kesäinen viikonloppu maistuu kaikille.

Esteponan Paseo Marítimo on kerrassaan upea maisemineen ja vehreine kasvillisuuksineen. Sekä toki myös hyvine kuppiloineen. Rannalta näkee myös selkeästi noin 50km päähän Gibraltarin kalliolle sekä 18km sitä kauemmaksi Afrikkaan.

Huomenna on maanantai ja huhtikuun Olén painopäivä. Innolla uutta työviikkoa voin jälleen huomata odottavani. Toivottavasti sähköt toimivat. Hyvää viikkoa sinullekin, palataan taas!