14 - Ohi on!

Kirjoittelen tätä postausta Málagan lentokentällä. Täällä on melko rauhallista, löysin rauhallisen nurkan jossa naputella. On 30. huhtikuuta, minun 22-vuotis syntympäiväni ja kotiinpaluupäiväni. Tällä päivällä on monta merkitystä.

Palataan vielä takana olevan viimeisen työviikon tapahtumiin. Maanantaina oli jälleen sanomalehden painopäivä. Kirjoitin menovinkit-sivulle vielä pienen koosteen Fuengirolan kansainvälisten päivien aikatauluista, edellisenä perjantaina ottamieni kuvien oheen. Maanantain aikana päälle puski myös kova nuha. Ajattelin, että se on jonkinlaista jälkitautia muutaman viikon takaisesta flunssasta, mutta nopeasti kävi ilmi, että olenkin allerginen Jakaranda-puulle. Se kukki etelä-Espanjassa laajalti menneellä viikolla. Onneksi allergialääkkeillä tuo nuha meni nopeasti ohi.

Tiistaina kävin heittämässä viimeisen lehdenjakolenkkini, vein lehteä yhteensä 40 yritykseen. Tässä alla vielä kuvia minun tekemistäni töistä sanomalehteen.

Allekirjoittaneen kuva lehden kannessa.

Pari päivää työn alla ollut artikkeli Marko Levanderista valmiina lehteen painettuna.

Kirjoittamani menovinkki kansainvälisistä päivistä. Myös kuvat ovat minun ottamiani.

Vielä yksi Ópticas Avenidan mainos minun työpöydältäni.

Loppuviikon olin vielä yhden lehtiartikkelin kimpussa. Luulin, että Marko Levanderista kirjoittamani juttu edellisviikolla oli viimeinen, mutta vielä yksi ennätti ilmaantua tehtäväkseni.

Kirjoitin kahden haastattelun osan sanomalehden juttuun, joka kertoo kesäänsä Espanjassa viettävistä suomalaisista. Keskiviikkona haastattelin kahta ihmistä, torstaina kirjoittelin jutun rungon valmiiksi. Perjantaiaamuna, viimeisenä työpäiväni haastattelin vielä yhtä eläkeläispariskuntaa. Tuon osuuden kirjoittelin loppupäivän aikana, ja sain homman tehtyä sopivasti iltapäivä-kolmeen mennessä. Silloin oli aika astella Olén ovista viimeisen kerran ulos.

Takana on työntäyteinen kolmen kuukauden urakka. Olen oppinut paljon, oikeastaan paljon enemmän kuin luulinkaan Espanjassa oppivani. Sain lisää työkokemusta ammattimaisesta graafisesta suunnittelusta, ja pääsin sukeltamaan journalisminkin maailmaan yli kymmenen sanomalehtiartikkelin verran. Lisäksi pääsin ylläpitämään hieman yrityksen sosiaalista mediaa ja suunnittelemaan itsekin hieman sinne tulleita mainoksia. Ja niin, tulihan sitä myös jaettua sanomalehteä postipojan roolissa. Siitä kokemuksesta tuskin on suurta hyötyä tulevalla työurallani, mutta se oli osa tätä työtä.

Sain harjoittelussa paljon luottamusta. Välillä töitä tuli paiskittua aamusta iltaan pään ollessa täynnä jonossa olevaa tekemistä. Vaikka olo olikin todella väsynyt muutamassa otteeseen, olen iloinen siitä, että työtä riitti. Usein harjoittelussa saattaa olla niinkin, että jalat ovat pöydänreunalla suurimman osan ajasta, kun hommia ei ole. On siis todella hienoa, että sain tämän mahdollisuuden käytettyä tehokkaasti hyväkseni.

Nyt tuntuu äärettömän hyvältä matkustaa kotiin perheen ja ystävien luokse. Heitä on ollut tässä kolmen kuukauden stintin aikana kova ikävä, tottakai. Palaan kotiin monta kokemusta rikkaampanaä. Siitä huolimatta matkalaukku painoi vain kilon enemmän kuin Espanjaan matkustaessa!

Kiitos myös sinulle, joka olet seurannut työmatkaani tämän blogin muodossa. Toivottavasti sanankäänteistäni on ollut iloa. Ja toivottavasti tästä blogista on myös hyötyä sellaiselle opiskelijalle Omniassa, joka mahdollisesti mietiskelee ulkomaan työharjoitteluun lähtemistä. Näiden postausten otsikoiden alta saanee jonkinlaisen kuvan siitä, millaista harjoittelussa voi olla.

Uskon, että en vielä tässä lentokentän penkillä istuessani edes osaa arvata, miten paljon hyötyä tästä reissusta ja oppimastani on minulle tulevaisuudessa. Innolla eteenpäin!

Hyvää vappua ja lähestyvää kesää kaikille blogini lukijoille!

Kotiin!