3 - Monivaiheinen viikko

Viime viikkoinen postaus päättyi pieneen cliffhangeriin, joten vastataan kysymykseen nyt heti kärkeen: maanantaina poliisilaitoksella oli vastassa valmiin todistuksen sijaan vain annos "mañanaa".

Ovella aikavarauslistan kanssa vuorossa ollut poliisimies ohjasi minut ja muutaman muun samalla asialla olleen henkilön jonottamaan tiskille, jossa luki "recogida", nouto. Annettuani paperit ja passini virkailijalle pleksin takana, alkoi hän selaamaan edessään ollutta paksua mappia täynnä papereita. Etsimäänsä ei kuitenkaan tuntunut sieltä löytyvän, vaikka hän moneen otteeseen silmäili koko nivaskan läpi ja vielä muutaman kerran tarkisti passista nimeni uudelleen. Silmiään pyöritellen hän pyysi minua odottamaan hetken, sanoi käyvänsä kysymässä joltakulta asiasta ja lähti tiskiltä jonnekin poliisitalon uumeniin.

Viitisen minuuttia myöhemmin ja mies palasi hänelle antamieni papereiden kanssa. "Markus, tule huomenna uudestaan", hän sanoi käsiään levitellen sen enempää kertomatta, miksi todistusta ei löytynyt. Ymmärsin kyllä heti, että asiat eivät olleet edenneet, eikä N.I.E:tä oltu vielä ehditty saada valmiiksi. Ei muuta kuin tyhjin käsin ulos ja kohti Fuengirolaa. Montaa muuta tilanne olisi saattanut harmittaa, mutta minua tilanne lähinnä nauratti. Täällä kaikki on mahdollista.

Nämä kommellukset tarkoittivat tiistaille vielä etätöitä. Sateinen ja ukonilmainen päivä kului kotona keittiön pöydän ääressä lehtimainosta hahmotellen. Tiistaina ilmestyi myös uusi SE (384/2023), josta löytyy muutama viime viikon perjantaina Málagassa ottamani kuva.

Otokseni Málagan katedraalista, vanhastakaupungista ja Sohon kaupunginosan katutaiteista.

Tiistaina sain myös varattua uuden ajan jo kolmannelle visiitilleni Málagan comisaríaan, seuraavalle päivälle eli keskiviikolle. Kolmas kerta toden sanoo, kuuluu sananlasku joka piti onnekseni paikkaansa. Tällä kertaa noutotiskin mapista löytyi kuin löytyikin omalla nimelläni varustettu todistus. Tuntui hyvältä saada homma hoidettua, nyt minulla on henkilötunnus ja oikeus tässä maassa toimimiseen loppuiäkseni. Olen varma, että se tulee tulevaisuudessakin jossain vaiheessa tarpeeseen.

Arkiviikon lopun vietinkin sitten toimistolla. Torstaina pääsin perehtymään hieman animoidun, pienen verkkosivusto-bannerin tekoon. Aihe oli minulle hieman uusi: en ollut aiemmin itse tehnyt liikkuvaa mainosta, vaikka aihe oli jo pitkään minua kiehtonut. Olin erittäin iloinen, kun sain nyt näin käytännössä hyvän mahdollisuuden oppia uutta. Lopputuloskin oli sekä omasta, että asiakkaan mielestä oikein hyvä. Perjantaina taitoin muutamaa aukeamaa maaliskuun Olé-lehteen. Homma vaatii tarkkuutta ja pientä näpertämistä, mutta itse tykkään siitä erittäin paljon. Perfektionismini pääsee kunnolla esiin ja töihin. Haastavaa taittamisesta tulee etenkin silloin, kun rajalliseen tilaan pitää yrittää mahduttaa verrattaen suuri määrä tekstiä ja kuvia. Sisältöä ei voi karsia ja työssä tulee kunnioittaa tiettyjä lainalaisuuksia, jotta valmis lehden aukeama näyttää hyvältä ja ammattimaiselta. Työn voi sanoa olevan hyvin tehty silloin, kun tavallinen lukija ei kiinnitä lehteä selaillessaan taittoon lainkaan huomiota, eikä mikään kohta osu silmään häiritsevästi. Hommaa jäi vielä hieman maanantaiaamulle, mutta monta palstaa tuli valmiiksikin. Laitan töistäni kuvia, kunhan ne on ensin julkaistu.

Viikonloppu on sujunut rauhallisissa merkeissä. Lauantaina ajelimme Mijas-vuorten yli Guaron pikkukylään. Osuimme sattumalta paikalle juuri päivänä, kun kylän pääkatu oli suljettu vanhojen autojen kokoontumista varten. Paikalla oli paljon ihmisiä ihailemassa vanhoja klassikkoautoja ja harrastelijoiden kädenjälkeä. Tänään sunnuntaina suunnitelmanani on ottaa rennosti, käydä illalla ehkä juoksulenkillä. Nyt loppuviikolla mereltä on puhaltanut kova myrskytuuli ja ilma on ollut viileä, mutta ensi viikolle ennuste näyttää jo lämpenevää, normaalimpaa lopputalven säätä.

Guaro sijaitsee sisämaassa vuorten syleilyssä, 40 minuutin päässä Fuengirolasta. Marbellaan kylästä hurauttaa autolla puolessa tunnissa.